keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Pääsiäisenaluskuulumisia

Sinivuokon lehdet. Kuva: Inga Nuojua
Lumi on sulanut eteläseinustalta paljastaen viimevuotiset sinivuokon lehdet. Kukkia ei vielä näy, mutta Vapuksi nekin ovat joka vuosi ehtineet.

Viimeksi kertoilin kuulumisia helmikuussa. Monenlaista on varmistunut sen jälkeen.

Pari matkanjärjestäjää tarjoaa retkeä messuillemme, toinen Ylivieskan, toinen Oulun alueelta.

Uusia näytteilleasettajiakin on vielä ilmaantunut. Sisäpaikat myytiin loppuun jo maaliskuun alkupuolella, mutta ulkoaluetta laajentamalla olemme saaneet mahdutettua mukaan messujemme henkeen sopivat tulijat - puutarhateema kun pysyy messujemme sisältönä. Rajauksesta huolimatta olemme neljässä vuodessa onnistuneet tuplaamaan näytteilleasettajiemme lukumäärän (viidenkymmenen raja häämöttää).

Uusista tulokkaista Boschin pienkoneet ja Tommolan puutarhan mainitsin jo viime blogissa. Sen jälkeen mukaan on ilmoittautunut Koiviston tila Lohtajalta monipuolisine yrttivalikoimineen.

Haapaveden ammattioppilaitos myy luomulaatuisia taimia edellisvuosien tapaan.

Puutarhan- ja pihanhoitoon liittyvää kirjallisuutta on messuillamme ensimmäistä kertaa tarjolla. Tämä osasto on aulatilassa (=piha-alueita yhdistävä käytävä, jossa vessatkin sijaitsevat).

Alavieskasta tulee koivuntisleen tekijä esittelemään laajaa tuotearsenaaliaan.

Kempeleen puutarhaoppilaitos on näkyvämmin tänä vuonna mukana. He vastaavat mm. ohjelmalavan koristelusta ja antavat omalla paikallaan kukkiensidontaopastusta.

Paljussa polskuttelusta kiinnostuneet pääsevät tutustumaan vuokrattavaan paljuun piha-alueella.

Toivotan meidän puuharingin puolesta ihan jokaisen lämpimästi tervetulleeksi leppoisaan maalaisympäristöön aistimaan vihreän voimaannuttavaa ilmapiiriä. Siellä voi vaikka valkoinen jauhopeukalo osoittaa vihertymisen merkkejä.


Luomumuori Inga Nuojua



Inga Nuojua on puutarhamessujen taustavoima ja Kotipuutarha-lehden mustan muovin mannekiiniksi tituleeraama oman tiensä kulkija. Ingan lajistoltaan uskomattoman rikkaassa puutarhassa ei rehkitä, vaan keskitytään nauttimaan kaikista luonnon vivahteista. Luomusti.






maanantai 25. helmikuuta 2019

Tärppejä tämän kevään messuillemme

Kevättä odotellessa...
Ruukin kyläyhdistys yhteistyökumppaneineen on tänäkin keväänä järjestämässä puutarha-asiaan tiukasti keskittyviä messuja. Paikkana on tuttu Ruukin hevoskeskus. Ajankohta on sekin tuttu, viikko äitienpäivän jälkeen eli lauantaina 18.5.2019 klo 10-16. Pääsymaksu on niin ikään tuttu 5 euroa aikuisilta, alta rippikouluikäiset pääsevät maksutta.

Järjestämme tapahtumaa nyt neljättä kertaa. Jokaisesta kerrasta me amatöörit olemme jotakin oppineet. Niinpä toivomme, että kävijätkin huomaavat kehitystä tapahtuneen. Olemme myös kuulostelleet toiveita ja niitä olemme pyrkineet mahdollisuuksiemme rajoissa toteuttamaan.

Jokainen puutarhuri tarvitsee ainakin muutamaa työkalua puuhissaan. Tätä puolta edustaa ensimmäistä kertaa meidän näytteilleasettajanamme oleva Bosch, jonka maahantuoja on esittelemässä laadukkaita puutarhatyökaluja ja pienkoneita.

Olemme iloisia siitä, että olemme saaneet pääesiintyjäksemme todellisen puutarhagurun Pentti Alangon.

Helsingin suunnalta on tulossa esittäytymään myös Maatiaisyhdistys. Heillä on myynnissä perinnekasvien siemeniä. Heidän avullaan onnistuimme löytämään valkosipuliekspertin Sulo Tokkosen. Hän opastaa valkosipulin kotitarveviljelyssä. Ja lähellä tuotettuja valkosipulin istukkaitakin tapahtumastamme löytyy.

Nettikyselymme perusteella bokashikompostointi tuntui kiinnostavan vastanneita. Sen saloihin messuyleisöä tulee perehdyttämään Merja O'Rouke.

Kasvipuolen näytteilleasettajissa on sopivasti pientä vaihtumista. Se tietää samalla uutta tarjontaa. Etäisimmät tulevat Keski-Suomesta kuten Rajalan taimisto hedelmäpuineen ja uutena Tommolan tila perennoineen. Heiltä - kuten monelta muultakin - voi nettisivujen kautta tehdä ennakkovarauksia itseä kiinnostavista kasveista.

Ilahtuneita olemme myös Kempeleen puutarhaoppilaitoksen aktiivisesta mukanaolosta. He eivät valitettavasti pysty tänä keväänä järjestämään omaa Floralia-näyttelyään, joten he ovat luvanneet esim. kukkien sidontaopastusta meidän tapahtumaamme.

Lapsia ja miksei aikuisiakin ilahduttamaan saamme rapsuteltavia eläinvieraita. Sormulan kuumia karjalanpiirakoita, Liisankankaan jäätelöä ja muuta suuhunpantavaa on tarjolla entiseen malliin.

Toivoisimme, että jokainen kertoisi tapahtumasta niille tuttavilleen, joiden arvelette olevan kiinnostuneita multahommista. Järjestämme messuja harrastajapohjalta pienin resurssein, joten kaikki markkinointiapu on tervetullutta!

Tapahtumaamme on tähän mennessä ilmoittautunut 42 näytteilleasettajaa. Ilmoittautumisaikaa on helmikuun loppuun. Sen jälkeen julkaisemme näytteilleasettajien nimet.

Puuharingin puolesta
Inga Nuojua

perjantai 15. helmikuuta 2019

Ampiaisten huijaamista

Tuttavani oli lukenut lehdestä jutun valeampiaispesistä (Raahen Seutu 4.8.2017). Harmaasta langasta virkattu, täytetty, pienen ampiaispesän kokoinen pallo ripustetaan ampiaisille mieluisaan paikkaan – sellaiseen, johon pesä vuodesta toiseen ilmaantuu haitaten lentoliikenteellään ihmiseläjän toimia. Ripustaminen pitää tehdä keväällä koivujen ollessa hiirenkorvilla. Silloin ampiaisyhdyskunta syntyy.

Lehtijuttu oli saanut tuttavani kokeilemaan virkattua palleroa. Konsti oli toiminut ja se oli tehnyt hänestä ilosanoman levittäjän.

Sorruin kertomaan, että meillä on joka kesä ampiaisten "mökki" puuseen ovenpielessä sisäpuolella vartioimassa, mutta että rauhallista rinnakkaiseloa olemme elelleet. Vain eräitä vieraita viattomat raitapaidat ovat kauhistuttaneet. Tämän kuultuaan tuttavani työnsi harmaan villapalleron käteeni ja kehotti ripustamaan sen s
iihen kohtaan, missä pesä aikaisemmin on ollut.

Täytyy myöntää, että epäilevä olin. Kokeiluihin taipuvana ripustin palleron kuitenkin paikoilleen ja unohdin asian samointein.

Marjanpoiminta-aikana kesäpiikani lähti työmaalta vessareissulle. Hetken päästä kuului karmea kirkuminen. Hyvä ihme. Mistä on kyse? Lyllersin paikalle.

Piika ei ollut päässyt edes perille. Oli huomannut polulla päivää paistattelevan kyyn. Siinä kauhun syy.

Perustelin piialle pitkästi, miksi mummun paratiisissa on paikka kyyllekin. Piika muljautti paljon puhuvasti ja perääntyi jalkineiden vaihtoon.

Silloin mieleeni muistui ampiaisasia. Niitähän viime kesänä oli. Yhden pistonkin olin jo ehtinyt saada: ampiainen oli porautunut mansikan sisään ja kun tartuin poimimaan mehevältä näyttävän marjan, tuikaisu peukaloon tuli odottamatta.

Päätin tarkistaa vessan, kun kerran sillä suunnalla olin. Siellä ei pesää ollut. Virkattu tekele roikkui uljaasti vartiopaikalla. Taisin olla lähinnä tyrmistynyt: valepesä todella näytti toimineen. Uskomatonta.

Tulevana keväänä 18.5. olemme päättäneet viedä ilouutista eteenpäin Ruukin puutarhamessuilla. Virkkaustaitoisten kannattaa värkätä semmoinen jo näin talvikautena kevätkesää varten. Mikäli itse ei itse osaa, ehdi tai viitsi, niin messuilta sen voi hankkia valmiina. Ripustaa kotiin päästyään paikoilleen, sillä messut ovat juuri sopivaan aikaan. Tervetuloa tutustumaan hauskaan ideaan.


Inga Nuojua on puutarhamessujen taustavoima ja Kotipuutarha-lehden mustan muovin mannekiiniksi tituleeraama oman tiensä kulkija. Ingan lajistoltaan uskomattoman rikkaassa puutarhassa ei rehkitä, vaan keskitytään nauttimaan kaikista luonnon vivahteista. Luomusti.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Kasvikömmähdyksiä

Kasvien kanssa puuhastellessa muu maailma unohtuu. Mielelläni jatkaisin kesäistä puutarhapuuhasteluani talvella huonekasvien parissa, mutta valitettavasti mökkeröiseni on niin pimeä, että vain muutama mehikasvi, posliinikukka ja huonekuusi sinnittelevät vuodesta toiseen, kunhan pääsevät kesäksi kasvihuoneeseen palautumaan ja keräämään voimia seuraavan talven koettelemuksiin.

Niinpä minun talviini sisältyy hyvin vähän konkreettista kasvien hoitoa, mutta lukukokemuksia ja muistelemisia senkin edestä.

Meillä kasviharrastajilla taitaa olla jokaisella kokemuksia vääristä lajimäärityksistä, kun olemme laajentaneet omaa kasvituntemustamme. Niinpä ajattelin kertoilla tällä kertaa omista haksahduksistani. Niitä on tapahtunut joskus taimihankintojen yhteydessä, kun esimerkiksi ruukkuun tökätyn nimilapun on joku asiakas myymälässä laittanut takaisin vahingossa jonkun toisen kasvin ruukkuun. Siksi olen iloinen siitä käytännöstä, että nimi on tiukasti tarralapulla ruukussa kiinni. Eniten kuitenkin on tullut siemenkylvöistä muuta kuin olen luullut kylväneeni.

80-luvun alkupuolella kiinnostuin laajemmin yrteistä. Työkaverini hehkutti sitruunamelissan erinomaisuutta. Mistä siemeniä? Satuimme Laitilaan mennessä poikkeamaan Vaasan eteläpuolella Pirttikylässä Etelä-Pohjanmaan taimistolla ja sieltä löytyi sitruunamelissan siemeniä. Jaoin pussin sisällön äidin kanssa. Kesällä päivittelin äidille, että kyllä olivat huonoja siemeniä. Ei tullut yhtään alkua. Äiti hämmästeli. Hänen siemenensä olivat itäneet niin tiheäksi kasvustoksi, että lopputulos näytti turkilta. Kävi selville, että minä olin luullut alkuja nokkosen aluiksi ja kitkenyt jok'ikisen.

 Punapäivänkakkara. Kuva: Inga Nuojua.
Seuraavana keväänä meille tuotiin .traktorikuorma ostomultaa – ainoa tällainen ostos muuten omalla kohdallani. Sillä parannettiin tontin reunaa minulle perennamaaksi. Kylvin pääasiassa tuttuja lajeja, mutta yhden tuntemattomankin siemeniä olin tilannut. Punainen päivänkakkara kuulosti niin houkuttelevalta (kasvin nykyinen nimi on punapietaryrtti).

Pikkutaimia ilmaantui kylvöriviin ja minä siirsin ne hellästi lopulliselle kasvupaikalleen. Kesällä itseäni viisaampi tuttu poikkesi pihassa ja ihmetteli, miksi sinä noita peltohanhikkeja kukkapenkissä kasvatat. Niitäkö taimia ne olivatkin, missä ne punapäivänkakkarat??

Olen myös harrastanut kuivakukiksi kelpaavien kasvattamista. Niinpä tilasin kerran pampaheinän siemeniä. Siemenistä kasvoi heinännäköisiä, mutta eivät ollenkaan niin rotevia kuin miltä pampaheinä kuvissa näytti. Uskoni oli silti luja, kun kerran siemenpussissa niin oli lukenut. Meni vuosia, ennen kuin kasvattamani tyylikäs heinä tunnistettiin höyhenheinäksi.

Mielenkiintoa olen tuntenut myös harvinaisiin luonnonlajeihin, joitten siemeniä olen tilannut, jos jostain olen niitä jalostamattomana bongannut. Pari huvittavaa sattumusta liittyy niihin.

Pohjansinivalvatti (vas.) ja kolmiokakalia (oik.). Kuva: Inga Nuojua
Olin Rovaniemellä kyläilyreissulla ihastunut pohjansinivalvattiin. En tajunnut pyytää siemeniä, vaan tilasin niitä. Itivät hyvin ja kasvoivat rutosti. Olivatko lehdet noin kolmiomaisia siellä Rovaniemellä? Kun kukat ilmaantuivat, niissä ei ollut sinisiä terälehtiä ollenkaan. Mikä ihmeen kasvi? Ei muuta kuin Särkän Jarin juttusille. Oli hänelle heti tuttu: kolmiokakalia. Jestas.

Masmalon kuvaa ihastelin jo koululaisena Otavan värikuvakasviosta ja kun siemenluettelosta se löytyi, tilasin oitis. Siemenistä tuli vain yksi taimi, mutta sitäkin kookkaampi. Teki kukankin, mutta olin luullut kasvia värikkäämmäksi. Yhtenä kesänä Särkän Jari oli taas loikkimassa puutarhassa. Huomasi hailakan masmaloni ja tokaisi: "Ai, sullakin on kalvasapila." Jassoo, en ole tiennytkään.

Tämmöisissä tilanteissa tuntuu vähän samalta kuin jos läheinen pettää. Vaikka merkit ovat olemassa, ei halua uskoa silmiään eikä järki toimi.

Inga Nuojua on puutarhamessujen taustavoima ja Kotipuutarha-lehden mustan muovin mannekiiniksi tituleeraama oman tiensä kulkija. Ingan lajistoltaan uskomattoman rikkaassa puutarhassa ei rehkitä, vaan keskitytään nauttimaan kaikista luonnon vivahteista. Luomusti.