Ennakkomainos 2019

Ampiaisten huijaamista

Tuttavani oli lukenut lehdestä jutun valeampiaispesistä (Raahen Seutu 4.8.2017). Harmaasta langasta virkattu, täytetty, pienen ampiaispesän kokoinen pallo ripustetaan ampiaisille mieluisaan paikkaan – sellaiseen, johon pesä vuodesta toiseen ilmaantuu haitaten lentoliikenteellään ihmiseläjän toimia. Ripustaminen pitää tehdä keväällä koivujen ollessa hiirenkorvilla. Silloin ampiaisyhdyskunta syntyy.

Lehtijuttu oli saanut tuttavani kokeilemaan virkattua palleroa. Konsti oli toiminut ja se oli tehnyt hänestä ilosanoman levittäjän.

Sorruin kertomaan, että meillä on joka kesä ampiaisten "mökki" puuseen ovenpielessä sisäpuolella vartioimassa, mutta että rauhallista rinnakkaiseloa olemme elelleet. Vain eräitä vieraita viattomat raitapaidat ovat kauhistuttaneet. Tämän kuultuaan tuttavani työnsi harmaan villapalleron käteeni ja kehotti ripustamaan sen s

iihen kohtaan, missä pesä aikaisemmin on ollut.

Täytyy myöntää, että epäilevä olin. Kokeiluihin taipuvana ripustin palleron kuitenkin paikoilleen ja unohdin asian samointein.

Marjanpoiminta-aikana kesäpiikani lähti työmaalta vessareissulle. Hetken päästä kuului karmea kirkuminen. Hyvä ihme. Mistä on kyse? Lyllersin paikalle.

Piika ei ollut päässyt edes perille. Oli huomannut polulla päivää paistattelevan kyyn. Siinä kauhun syy.

Perustelin piialle pitkästi, miksi mummun paratiisissa on paikka kyyllekin. Piika muljautti paljon puhuvasti ja perääntyi jalkineiden vaihtoon.

Silloin mieleeni muistui ampiaisasia. Niitähän viime kesänä oli. Yhden pistonkin olin jo ehtinyt saada: ampiainen oli porautunut mansikan sisään ja kun tartuin poimimaan mehevältä näyttävän marjan, tuikaisu peukaloon tuli odottamatta.

Päätin tarkistaa vessan, kun kerran sillä suunnalla olin. Siellä ei pesää ollut. Virkattu tekele roikkui uljaasti vartiopaikalla. Taisin olla lähinnä tyrmistynyt: valepesä todella näytti toimineen. Uskomatonta.

Tulevana keväänä 18.5. olemme päättäneet viedä ilouutista eteenpäin Ruukin puutarhamessuilla. Virkkaustaitoisten kannattaa värkätä semmoinen jo näin talvikautena kevätkesää varten. Mikäli itse ei itse osaa, ehdi tai viitsi, niin messuilta sen voi hankkia valmiina. Ripustaa kotiin päästyään paikoilleen, sillä messut ovat juuri sopivaan aikaan. Tervetuloa tutustumaan hauskaan ideaan.

Inga Nuojua on puutarhamessujen taustavoima ja Kotipuutarha-lehden mustan muovin mannekiiniksi tituleeraama oman tiensä kulkija. Ingan lajistoltaan uskomattoman rikkaassa puutarhassa ei rehkitä, vaan keskitytään nauttimaan kaikista luonnon vivahteista. Luomusti.

Kasvikömmähdyksiä

Kasvien kanssa puuhastellessa muu maailma unohtuu. Mielelläni jatkaisin kesäistä puutarhapuuhasteluani talvella huonekasvien parissa, mutta valitettavasti mökkeröiseni on niin pimeä, että vain muutama mehikasvi, posliinikukka ja huonekuusi sinnittelevät vuodesta toiseen, kunhan pääsevät kesäksi kasvihuoneeseen palautumaan ja keräämään voimia seuraavan talven koettelemuksiin.

Niinpä minun talviini sisältyy hyvin vähän konkreettista kasvien hoitoa, mutta lukukokemuksia ja muistelemisia senkin edestä.

Meillä kasviharrastajilla taitaa olla jokaisella kokemuksia vääristä lajimäärityksistä, kun olemme laajentaneet omaa kasvituntemustamme. Niinpä ajattelin kertoilla tällä kertaa omista haksahduksistani. Niitä on tapahtunut joskus taimihankintojen yhteydessä, kun esimerkiksi ruukkuun tökätyn nimilapun on joku asiakas myymälässä laittanut takaisin vahingossa jonkun toisen kasvin ruukkuun. Siksi olen iloinen siitä käytännöstä, että nimi on tiukasti tarralapulla ruukussa kiinni. Eniten kuitenkin on tullut siemenkylvöistä muuta kuin olen luullut kylväneeni.

80-luvun alkupuolella kiinnostuin laajemmin yrteistä. Työkaverini hehkutti sitruunamelissan erinomaisuutta. Mistä siemeniä? Satuimme Laitilaan mennessä poikkeamaan Vaasan eteläpuolella Pirttikylässä Etelä-Pohjanmaan taimistolla ja sieltä löytyi sitruunamelissan siemeniä. Jaoin pussin sisällön äidin kanssa. Kesällä päivittelin äidille, että kyllä olivat huonoja siemeniä. Ei tullut yhtään alkua. Äiti hämmästeli. Hänen siemenensä olivat itäneet niin tiheäksi kasvustoksi, että lopputulos näytti turkilta. Kävi selville, että minä olin luullut alkuja nokkosen aluiksi ja kitkenyt jok'ikisen.

 Punapäivänkakkara. Kuva: Inga Nuojua.

Seuraavana keväänä meille tuotiin .traktorikuorma ostomultaa – ainoa tällainen ostos muuten omalla kohdallani. Sillä parannettiin tontin reunaa minulle perennamaaksi. Kylvin pääasiassa tuttuja lajeja, mutta yhden tuntemattomankin siemeniä olin tilannut. Punainen päivänkakkara kuulosti niin houkuttelevalta (kasvin nykyinen nimi on punapietaryrtti).

Pikkutaimia ilmaantui kylvöriviin ja minä siirsin ne hellästi lopulliselle kasvupaikalleen. Kesällä itseäni viisaampi tuttu poikkesi pihassa ja ihmetteli, miksi sinä noita peltohanhikkeja kukkapenkissä kasvatat. Niitäkö taimia ne olivatkin, missä ne punapäivänkakkarat??

Olen myös harrastanut kuivakukiksi kelpaavien kasvattamista. Niinpä tilasin kerran pampaheinän siemeniä. Siemenistä kasvoi heinännäköisiä, mutta eivät ollenkaan niin rotevia kuin miltä pampaheinä kuvissa näytti. Uskoni oli silti luja, kun kerran siemenpussissa niin oli lukenut. Meni vuosia, ennen kuin kasvattamani tyylikäs heinä tunnistettiin höyhenheinäksi.

Mielenkiintoa olen tuntenut myös harvinaisiin luonnonlajeihin, joitten siemeniä olen tilannut, jos jostain olen niitä jalostamattomana bongannut. Pari huvittavaa sattumusta liittyy niihin.

Pohjansinivalvatti (vas.) ja kolmiokakalia (oik.). Kuva: Inga Nuojua

Olin Rovaniemellä kyläilyreissulla ihastunut pohjansinivalvattiin. En tajunnut pyytää siemeniä, vaan tilasin niitä. Itivät hyvin ja kasvoivat rutosti. Olivatko lehdet noin kolmiomaisia siellä Rovaniemellä? Kun kukat ilmaantuivat, niissä ei ollut sinisiä terälehtiä ollenkaan. Mikä ihmeen kasvi? Ei muuta kuin Särkän Jarin juttusille. Oli hänelle heti tuttu: kolmiokakalia. Jestas.

Masmalon kuvaa ihastelin jo koululaisena Otavan värikuvakasviosta ja kun siemenluettelosta se löytyi, tilasin oitis. Siemenistä tuli vain yksi taimi, mutta sitäkin kookkaampi. Teki kukankin, mutta olin luullut kasvia värikkäämmäksi. Yhtenä kesänä Särkän Jari oli taas loikkimassa puutarhassa. Huomasi hailakan masmaloni ja tokaisi: "Ai, sullakin on kalvasapila." Jassoo, en ole tiennytkään.

Tämmöisissä tilanteissa tuntuu vähän samalta kuin jos läheinen pettää. Vaikka merkit ovat olemassa, ei halua uskoa silmiään eikä järki toimi.

Inga Nuojua on puutarhamessujen taustavoima ja Kotipuutarha-lehden mustan muovin mannekiiniksi tituleeraama oman tiensä kulkija. Ingan lajistoltaan uskomattoman rikkaassa puutarhassa ei rehkitä, vaan keskitytään nauttimaan kaikista luonnon vivahteista. Luomusti.

Myyntipaikat kevään 2019 messuille!

Kevään messujen ilmoittautumisaika on käynnissä ja se päättyy helmikuun 2019 loppuun!

Paikkamaksut 2019:

(ei sis. pöytää)

ulkopaikat 4x4m 40 euroa
maneesipaikat 4x4m 60 euroa

pöytiä saatavilla lisämaksusta (15 euroa)

Lisäksi tarjoamme harrastajille mahdollisuuden tulla myymään tuotteitaan:
harrastajapaikat 20 euroa (EI sis. pöytää). Voit myös varata kaverisi kanssa kimppapaikan!

Ilmoittautumiset helmikuun 2019 loppuun mennessä:

Vanhat myyjät: täytä ilmoittautumislomake ja maksa paikkamaksu Ruukin kyläyhdistyksen tilille (IBAN FI66 5317 1720 0178 67). Ilmoittautuminen on sitova, emmekä palauta maksuja. Vain eräpäivään mennessä maksaminen oikeuttaa edellisvuotiseen paikkaan. Kuittaamme paikan varatuksi joko sähköpostitse tai puhelimitse noin viikon sisällä varaamisesta.

Uudet myyjät: ilmoittautuminen Inga Nuojualle puh. 041-5459033 tai s-postitse: inga.nuojua@gmail.com.

Ohjeita messuvieraille 2018

• Tapahtumapaikan osoite on: Sammalkankaantie 288, Ruukki.
   Kartta, ajo-ohjeita.  

Ajoreitti pysäköintipaikalle

• Liput: Varauduthan maksamaan sisäänpääsymaksu 5 e / hlö (alle 15 v. ilmaiseksi) käteisellä autosta messualueen portilla! Ruuhkien välttämiseksi kannattaa varata tasaraha valmiiksi. Käteistä kannattaa varata toki myyjiäkin ajatellen, kaikilla ei ole maksupäätettä. Portilta saat myös käsiohjelman, jossa on aluekartta.
  
  Ryhmille: Portilta pääsee messualueelle jouhevimmin, kun ilmoitatte ryhmän nimen ja osallistujamäärän meille mieluiten edellisenä päivänä tekstiviestillä numeroon 0400704082. Ryhmän vetäjä kerää rahat autossa valmiiksi (5 e /henkilö, alle 15v. ilmaiseksi). Kuskin ja ryhmänvetäjä pääsevät maksutta. Tuomme linja-autolle sovitun määrän lippuja ja auto saa ajaa jonon ohi suoraan messualueelle.

• Lipunmyynnistä ajetaan messualueen ohi parkkiin raviradalle. Voit pysähtyä lipunmyynnin jälkeen "huonojalakastenpysäkille" ja päästää kyydistäsi ne, jotka eivät pysty kävelemään pitkiä matkoja.


• Messuhalli on hevosmaneesi, otathan tämän huomioon mikäli sinulla on allergiaa. Maneesin hiekka kastellaan, ettei se pölyäisi.

• Infopiste palvelee sinua kaikissa kysymyksissä ja ongelmatilanteissa. Infon löydät tapahtuma-alueen etupihalta ja neuvoja saat myös puh 04000704082. Lisäksi järjestäjät tunnistat keltaisista tai vihreistä liiveistä

• Alueella on keittolounasta sekä kahvila, makkaranmyynti, jäätelönmyynti ym. pikkupurtavaa.

Lämpimästi tervetuloa tapaamaan puutarhaväkeä, kysymään neuvoja asiantuntijoilta, tekemään ostoksia sekä nauttimaan messutunnelmasta!

Messutärppinä marjasinikuusama

Messuilla on esillä uutuuslajike, josta povataan jopa uutta tärkeää viljelykasvia.

"Marjasinikuusaman isomarjaisia ja makeita lajikkeita on jalostettu jo pitkään Kanadassa ja Venäjällä. Pensas vaatii ristipölytyksen, joten istuta 2-3 samaan aikaan kukkivaa lajiketta.

Marjasinikuusaman sato kypsyy aikaisin, viikon pari ennen puutarhamansikoita. Marjat sopivat mustikan tavoin tuorekäyttöön, leivontaan ja säilöntään. Ne sisältävät runsaati antioksidantteja.

Meillä pensaan talvehtimisesta on kertynyt hyviä kokemuksia VI-vyöhykkeellä saakka. Pensas on kasvupaikan ja maalajin suhteen vaatimaton. Se hyötyy kohopenkistä ja savimaan parantamisesta hiekalla. Otollisin pH on 5,5-6,6. Aurinkoinen paikka lisää satomäärää ja marjojen makeutta."
(Lähde: Hyötykasviyhdistyksen jäsenjulkaisu Pähkylä 1/18, s. 6)

Maaseudun Tulevaisuus kirjoitti kasvista 31.3.2015 otsikolla "Marjasinikuusama pärjää pakkasessa".

Saamme messuillemme vieraaksi edelläkävijän, Leif Blomqvistin, jonka taimistolla marjasinikuusamaa on ollut viljelyssä jo yli 15 vuotta. Hän kertoo myös muista marja- ja hedelmälajikkeista sekä siitä miten niiden viljely saadaan onnistumaan näin pohjoisessa, miten kasveja hoidetaan ja leikataan. Ja tiedättekö, miksi meillä täällä pohjoisessa on maailman parhaat olosuhteet viljellä marjoja? Tule kuulemaan messulavalle klo 14!

Retki Oulusta Ruukin puutarhamessuille

Oulun puutarhayhdistys järjestää perinteisen retken Oulusta (linja-autoasemalta) Ruukin puutarhamessuille 19.5.2018.

Lähtö klo 9.15 ja paluu klo 14.00. Perilläoloaika noin 3 tuntia. Olethan ajoissa paikalla.

Maksu jäsenille 10 e ja ei-jäsenille 15 e. Matkalle voi ilmoittautua Irmalle puh. 040 7278727.