HUOM! Ilmoittautumiset suoraan matkatoimistoon. Lue lisää täältä.
tiistai 19. maaliskuuta 2019
maanantai 25. helmikuuta 2019
Tärppejä tämän kevään messuillemme
 |
| Kevättä odotellessa... |
Järjestämme tapahtumaa nyt neljättä kertaa. Jokaisesta kerrasta me amatöörit olemme jotakin oppineet. Niinpä toivomme, että kävijätkin huomaavat kehitystä tapahtuneen. Olemme myös kuulostelleet toiveita ja niitä olemme pyrkineet mahdollisuuksiemme rajoissa toteuttamaan.
Jokainen puutarhuri tarvitsee ainakin muutamaa työkalua puuhissaan. Tätä puolta edustaa ensimmäistä kertaa meidän näytteilleasettajanamme oleva Bosch, jonka maahantuoja on esittelemässä laadukkaita puutarhatyökaluja ja pienkoneita.
Olemme iloisia siitä, että olemme saaneet pääesiintyjäksemme todellisen puutarhagurun Pentti Alangon.
Helsingin suunnalta on tulossa esittäytymään myös Maatiaisyhdistys. Heillä on myynnissä perinnekasvien siemeniä. Heidän avullaan onnistuimme löytämään valkosipuliekspertin Sulo Tokkosen. Hän opastaa valkosipulin kotitarveviljelyssä. Ja lähellä tuotettuja valkosipulin istukkaitakin tapahtumastamme löytyy.
Nettikyselymme perusteella bokashikompostointi tuntui kiinnostavan vastanneita. Sen saloihin messuyleisöä tulee perehdyttämään Merja O'Rouke.
Kasvipuolen näytteilleasettajissa on sopivasti pientä vaihtumista. Se tietää samalla uutta tarjontaa. Etäisimmät tulevat Keski-Suomesta kuten Rajalan taimisto hedelmäpuineen ja uutena Tommolan tila perennoineen. Heiltä - kuten monelta muultakin - voi nettisivujen kautta tehdä ennakkovarauksia itseä kiinnostavista kasveista.
Ilahtuneita olemme myös Kempeleen puutarhaoppilaitoksen aktiivisesta mukanaolosta. He eivät valitettavasti pysty tänä keväänä järjestämään omaa Floralia-näyttelyään, joten he ovat luvanneet esim. kukkien sidontaopastusta meidän tapahtumaamme.
Lapsia ja miksei aikuisiakin ilahduttamaan saamme rapsuteltavia eläinvieraita. Sormulan kuumia karjalanpiirakoita, Liisankankaan jäätelöä ja muuta suuhunpantavaa on tarjolla entiseen malliin.
Toivoisimme, että jokainen kertoisi tapahtumasta niille tuttavilleen, joiden arvelette olevan kiinnostuneita multahommista. Järjestämme messuja harrastajapohjalta pienin resurssein, joten kaikki markkinointiapu on tervetullutta!
Tapahtumaamme on tähän mennessä ilmoittautunut 42 näytteilleasettajaa. Ilmoittautumisaikaa on helmikuun loppuun. Sen jälkeen julkaisemme näytteilleasettajien nimet.
Puuharingin puolesta
Inga Nuojua
tiistai 19. helmikuuta 2019
perjantai 15. helmikuuta 2019
Ampiaisten huijaamista
Tuttavani oli lukenut lehdestä jutun valeampiaispesistä (Raahen Seutu 4.8.2017). Harmaasta langasta virkattu, täytetty, pienen ampiaispesän kokoinen pallo ripustetaan ampiaisille mieluisaan paikkaan – sellaiseen, johon pesä vuodesta toiseen ilmaantuu haitaten lentoliikenteellään ihmiseläjän toimia. Ripustaminen pitää tehdä keväällä koivujen ollessa hiirenkorvilla. Silloin ampiaisyhdyskunta syntyy.
Lehtijuttu oli saanut tuttavani kokeilemaan virkattua palleroa. Konsti oli toiminut ja se oli tehnyt hänestä ilosanoman levittäjän.
Sorruin kertomaan, että meillä on joka kesä ampiaisten "mökki" puuseen ovenpielessä sisäpuolella vartioimassa, mutta että rauhallista rinnakkaiseloa olemme elelleet. Vain eräitä vieraita viattomat raitapaidat ovat kauhistuttaneet. Tämän kuultuaan tuttavani työnsi harmaan villapalleron käteeni ja kehotti ripustamaan sen s
iihen kohtaan, missä pesä aikaisemmin on ollut.
Täytyy myöntää, että epäilevä olin. Kokeiluihin taipuvana ripustin palleron kuitenkin paikoilleen ja unohdin asian samointein.
Marjanpoiminta-aikana kesäpiikani lähti työmaalta vessareissulle. Hetken päästä kuului karmea kirkuminen. Hyvä ihme. Mistä on kyse? Lyllersin paikalle.
Piika ei ollut päässyt edes perille. Oli huomannut polulla päivää paistattelevan kyyn. Siinä kauhun syy.
Perustelin piialle pitkästi, miksi mummun paratiisissa on paikka kyyllekin. Piika muljautti paljon puhuvasti ja perääntyi jalkineiden vaihtoon.
Silloin mieleeni muistui ampiaisasia. Niitähän viime kesänä oli. Yhden pistonkin olin jo ehtinyt saada: ampiainen oli porautunut mansikan sisään ja kun tartuin poimimaan mehevältä näyttävän marjan, tuikaisu peukaloon tuli odottamatta.
Päätin tarkistaa vessan, kun kerran sillä suunnalla olin. Siellä ei pesää ollut. Virkattu tekele roikkui uljaasti vartiopaikalla. Taisin olla lähinnä tyrmistynyt: valepesä todella näytti toimineen. Uskomatonta.
Tulevana keväänä 18.5. olemme päättäneet viedä ilouutista eteenpäin Ruukin puutarhamessuilla. Virkkaustaitoisten kannattaa värkätä semmoinen jo näin talvikautena kevätkesää varten. Mikäli itse ei itse osaa, ehdi tai viitsi, niin messuilta sen voi hankkia valmiina. Ripustaa kotiin päästyään paikoilleen, sillä messut ovat juuri sopivaan aikaan. Tervetuloa tutustumaan hauskaan ideaan.
Lehtijuttu oli saanut tuttavani kokeilemaan virkattua palleroa. Konsti oli toiminut ja se oli tehnyt hänestä ilosanoman levittäjän.
Sorruin kertomaan, että meillä on joka kesä ampiaisten "mökki" puuseen ovenpielessä sisäpuolella vartioimassa, mutta että rauhallista rinnakkaiseloa olemme elelleet. Vain eräitä vieraita viattomat raitapaidat ovat kauhistuttaneet. Tämän kuultuaan tuttavani työnsi harmaan villapalleron käteeni ja kehotti ripustamaan sen s
Täytyy myöntää, että epäilevä olin. Kokeiluihin taipuvana ripustin palleron kuitenkin paikoilleen ja unohdin asian samointein.
Marjanpoiminta-aikana kesäpiikani lähti työmaalta vessareissulle. Hetken päästä kuului karmea kirkuminen. Hyvä ihme. Mistä on kyse? Lyllersin paikalle.
Piika ei ollut päässyt edes perille. Oli huomannut polulla päivää paistattelevan kyyn. Siinä kauhun syy.
Perustelin piialle pitkästi, miksi mummun paratiisissa on paikka kyyllekin. Piika muljautti paljon puhuvasti ja perääntyi jalkineiden vaihtoon.
Silloin mieleeni muistui ampiaisasia. Niitähän viime kesänä oli. Yhden pistonkin olin jo ehtinyt saada: ampiainen oli porautunut mansikan sisään ja kun tartuin poimimaan mehevältä näyttävän marjan, tuikaisu peukaloon tuli odottamatta.
Päätin tarkistaa vessan, kun kerran sillä suunnalla olin. Siellä ei pesää ollut. Virkattu tekele roikkui uljaasti vartiopaikalla. Taisin olla lähinnä tyrmistynyt: valepesä todella näytti toimineen. Uskomatonta.
Tulevana keväänä 18.5. olemme päättäneet viedä ilouutista eteenpäin Ruukin puutarhamessuilla. Virkkaustaitoisten kannattaa värkätä semmoinen jo näin talvikautena kevätkesää varten. Mikäli itse ei itse osaa, ehdi tai viitsi, niin messuilta sen voi hankkia valmiina. Ripustaa kotiin päästyään paikoilleen, sillä messut ovat juuri sopivaan aikaan. Tervetuloa tutustumaan hauskaan ideaan.
Inga Nuojua on puutarhamessujen taustavoima ja Kotipuutarha-lehden mustan muovin mannekiiniksi tituleeraama oman tiensä kulkija. Ingan lajistoltaan uskomattoman rikkaassa puutarhassa ei rehkitä, vaan keskitytään nauttimaan kaikista luonnon vivahteista. Luomusti.
keskiviikko 12. joulukuuta 2018
Kasvikömmähdyksiä
Kasvien kanssa puuhastellessa muu maailma unohtuu. Mielelläni jatkaisin kesäistä puutarhapuuhasteluani talvella huonekasvien parissa, mutta valitettavasti mökkeröiseni on niin pimeä, että vain muutama mehikasvi, posliinikukka ja huonekuusi sinnittelevät vuodesta toiseen, kunhan pääsevät kesäksi kasvihuoneeseen palautumaan ja keräämään voimia seuraavan talven koettelemuksiin.
Niinpä minun talviini sisältyy hyvin vähän konkreettista kasvien hoitoa, mutta lukukokemuksia ja muistelemisia senkin edestä.
Meillä kasviharrastajilla taitaa olla jokaisella kokemuksia vääristä lajimäärityksistä, kun olemme laajentaneet omaa kasvituntemustamme. Niinpä ajattelin kertoilla tällä kertaa omista haksahduksistani. Niitä on tapahtunut joskus taimihankintojen yhteydessä, kun esimerkiksi ruukkuun tökätyn nimilapun on joku asiakas myymälässä laittanut takaisin vahingossa jonkun toisen kasvin ruukkuun. Siksi olen iloinen siitä käytännöstä, että nimi on tiukasti tarralapulla ruukussa kiinni. Eniten kuitenkin on tullut siemenkylvöistä muuta kuin olen luullut kylväneeni.
80-luvun alkupuolella kiinnostuin laajemmin yrteistä. Työkaverini hehkutti sitruunamelissan erinomaisuutta. Mistä siemeniä? Satuimme Laitilaan mennessä poikkeamaan Vaasan eteläpuolella Pirttikylässä Etelä-Pohjanmaan taimistolla ja sieltä löytyi sitruunamelissan siemeniä. Jaoin pussin sisällön äidin kanssa. Kesällä päivittelin äidille, että kyllä olivat huonoja siemeniä. Ei tullut yhtään alkua. Äiti hämmästeli. Hänen siemenensä olivat itäneet niin tiheäksi kasvustoksi, että lopputulos näytti turkilta. Kävi selville, että minä olin luullut alkuja nokkosen aluiksi ja kitkenyt jok'ikisen.
Seuraavana keväänä meille tuotiin .traktorikuorma ostomultaa – ainoa tällainen ostos muuten omalla kohdallani. Sillä parannettiin tontin reunaa minulle perennamaaksi. Kylvin pääasiassa tuttuja lajeja, mutta yhden tuntemattomankin siemeniä olin tilannut. Punainen päivänkakkara kuulosti niin houkuttelevalta (kasvin nykyinen nimi on punapietaryrtti).
Pikkutaimia ilmaantui kylvöriviin ja minä siirsin ne hellästi lopulliselle kasvupaikalleen. Kesällä itseäni viisaampi tuttu poikkesi pihassa ja ihmetteli, miksi sinä noita peltohanhikkeja kukkapenkissä kasvatat. Niitäkö taimia ne olivatkin, missä ne punapäivänkakkarat??
Olen myös harrastanut kuivakukiksi kelpaavien kasvattamista. Niinpä tilasin kerran pampaheinän siemeniä. Siemenistä kasvoi heinännäköisiä, mutta eivät ollenkaan niin rotevia kuin miltä pampaheinä kuvissa näytti. Uskoni oli silti luja, kun kerran siemenpussissa niin oli lukenut. Meni vuosia, ennen kuin kasvattamani tyylikäs heinä tunnistettiin höyhenheinäksi.
Mielenkiintoa olen tuntenut myös harvinaisiin luonnonlajeihin, joitten siemeniä olen tilannut, jos jostain olen niitä jalostamattomana bongannut. Pari huvittavaa sattumusta liittyy niihin.
Olin Rovaniemellä kyläilyreissulla ihastunut pohjansinivalvattiin. En tajunnut pyytää siemeniä, vaan tilasin niitä. Itivät hyvin ja kasvoivat rutosti. Olivatko lehdet noin kolmiomaisia siellä Rovaniemellä? Kun kukat ilmaantuivat, niissä ei ollut sinisiä terälehtiä ollenkaan. Mikä ihmeen kasvi? Ei muuta kuin Särkän Jarin juttusille. Oli hänelle heti tuttu: kolmiokakalia. Jestas.
Masmalon kuvaa ihastelin jo koululaisena Otavan värikuvakasviosta ja kun siemenluettelosta se löytyi, tilasin oitis. Siemenistä tuli vain yksi taimi, mutta sitäkin kookkaampi. Teki kukankin, mutta olin luullut kasvia värikkäämmäksi. Yhtenä kesänä Särkän Jari oli taas loikkimassa puutarhassa. Huomasi hailakan masmaloni ja tokaisi: "Ai, sullakin on kalvasapila." Jassoo, en ole tiennytkään.
Tämmöisissä tilanteissa tuntuu vähän samalta kuin jos läheinen pettää. Vaikka merkit ovat olemassa, ei halua uskoa silmiään eikä järki toimi.
Inga Nuojua on puutarhamessujen taustavoima ja Kotipuutarha-lehden mustan muovin mannekiiniksi tituleeraama oman tiensä kulkija. Ingan lajistoltaan uskomattoman rikkaassa puutarhassa ei rehkitä, vaan keskitytään nauttimaan kaikista luonnon vivahteista. Luomusti.
Niinpä minun talviini sisältyy hyvin vähän konkreettista kasvien hoitoa, mutta lukukokemuksia ja muistelemisia senkin edestä.
Meillä kasviharrastajilla taitaa olla jokaisella kokemuksia vääristä lajimäärityksistä, kun olemme laajentaneet omaa kasvituntemustamme. Niinpä ajattelin kertoilla tällä kertaa omista haksahduksistani. Niitä on tapahtunut joskus taimihankintojen yhteydessä, kun esimerkiksi ruukkuun tökätyn nimilapun on joku asiakas myymälässä laittanut takaisin vahingossa jonkun toisen kasvin ruukkuun. Siksi olen iloinen siitä käytännöstä, että nimi on tiukasti tarralapulla ruukussa kiinni. Eniten kuitenkin on tullut siemenkylvöistä muuta kuin olen luullut kylväneeni.
80-luvun alkupuolella kiinnostuin laajemmin yrteistä. Työkaverini hehkutti sitruunamelissan erinomaisuutta. Mistä siemeniä? Satuimme Laitilaan mennessä poikkeamaan Vaasan eteläpuolella Pirttikylässä Etelä-Pohjanmaan taimistolla ja sieltä löytyi sitruunamelissan siemeniä. Jaoin pussin sisällön äidin kanssa. Kesällä päivittelin äidille, että kyllä olivat huonoja siemeniä. Ei tullut yhtään alkua. Äiti hämmästeli. Hänen siemenensä olivat itäneet niin tiheäksi kasvustoksi, että lopputulos näytti turkilta. Kävi selville, että minä olin luullut alkuja nokkosen aluiksi ja kitkenyt jok'ikisen.
 |
| Punapäivänkakkara. Kuva: Inga Nuojua. |
Pikkutaimia ilmaantui kylvöriviin ja minä siirsin ne hellästi lopulliselle kasvupaikalleen. Kesällä itseäni viisaampi tuttu poikkesi pihassa ja ihmetteli, miksi sinä noita peltohanhikkeja kukkapenkissä kasvatat. Niitäkö taimia ne olivatkin, missä ne punapäivänkakkarat??
Olen myös harrastanut kuivakukiksi kelpaavien kasvattamista. Niinpä tilasin kerran pampaheinän siemeniä. Siemenistä kasvoi heinännäköisiä, mutta eivät ollenkaan niin rotevia kuin miltä pampaheinä kuvissa näytti. Uskoni oli silti luja, kun kerran siemenpussissa niin oli lukenut. Meni vuosia, ennen kuin kasvattamani tyylikäs heinä tunnistettiin höyhenheinäksi.
Mielenkiintoa olen tuntenut myös harvinaisiin luonnonlajeihin, joitten siemeniä olen tilannut, jos jostain olen niitä jalostamattomana bongannut. Pari huvittavaa sattumusta liittyy niihin.
 |
| Pohjansinivalvatti (vas.) ja kolmiokakalia (oik.). Kuva: Inga Nuojua |
Masmalon kuvaa ihastelin jo koululaisena Otavan värikuvakasviosta ja kun siemenluettelosta se löytyi, tilasin oitis. Siemenistä tuli vain yksi taimi, mutta sitäkin kookkaampi. Teki kukankin, mutta olin luullut kasvia värikkäämmäksi. Yhtenä kesänä Särkän Jari oli taas loikkimassa puutarhassa. Huomasi hailakan masmaloni ja tokaisi: "Ai, sullakin on kalvasapila." Jassoo, en ole tiennytkään.
Tämmöisissä tilanteissa tuntuu vähän samalta kuin jos läheinen pettää. Vaikka merkit ovat olemassa, ei halua uskoa silmiään eikä järki toimi.
keskiviikko 5. joulukuuta 2018
Myyntipaikat kevään 2019 messuille!
Paikkamaksut 2019:
(ei sis. pöytää)
ulkopaikat 4x4m 40 euroa
maneesipaikat 4x4m 60 euroa
pöytiä saatavilla lisämaksusta (15 euroa)
Lisäksi tarjoamme harrastajille mahdollisuuden tulla myymään tuotteitaan:
harrastajapaikat 20 euroa (EI sis. pöytää). Voit myös varata kaverisi kanssa kimppapaikan!
Ilmoittautumiset helmikuun 2019 loppuun mennessä:
Vanhat myyjät: täytä ilmoittautumislomake ja maksa paikkamaksu Ruukin kyläyhdistyksen tilille (IBAN FI66 5317 1720 0178 67). Ilmoittautuminen on sitova, emmekä palauta maksuja. Vain eräpäivään mennessä maksaminen oikeuttaa edellisvuotiseen paikkaan. Kuittaamme paikan varatuksi joko sähköpostitse tai puhelimitse noin viikon sisällä varaamisesta.
Uudet myyjät: ilmoittautuminen Inga Nuojualle puh. 041-5459033 tai s-postitse: inga.nuojua@gmail.com.
ulkopaikat 4x4m 40 euroa
maneesipaikat 4x4m 60 euroa
pöytiä saatavilla lisämaksusta (15 euroa)
Lisäksi tarjoamme harrastajille mahdollisuuden tulla myymään tuotteitaan:
harrastajapaikat 20 euroa (EI sis. pöytää). Voit myös varata kaverisi kanssa kimppapaikan!
Ilmoittautumiset helmikuun 2019 loppuun mennessä:
Vanhat myyjät: täytä ilmoittautumislomake ja maksa paikkamaksu Ruukin kyläyhdistyksen tilille (IBAN FI66 5317 1720 0178 67). Ilmoittautuminen on sitova, emmekä palauta maksuja. Vain eräpäivään mennessä maksaminen oikeuttaa edellisvuotiseen paikkaan. Kuittaamme paikan varatuksi joko sähköpostitse tai puhelimitse noin viikon sisällä varaamisesta.
Uudet myyjät: ilmoittautuminen Inga Nuojualle puh. 041-5459033 tai s-postitse: inga.nuojua@gmail.com.
torstai 17. toukokuuta 2018
Ohjeita messuvieraille 2018
- Tapahtumapaikan osoite on: Sammalkankaantie 288, Ruukki.
Kartta, ajo-ohjeita.
 |
| Ajoreitti pysäköintipaikalle |
- Liput: Varauduthan maksamaan sisäänpääsymaksu 5 e / hlö (alle 15 v. ilmaiseksi) käteisellä autosta messualueen portilla! Ruuhkien välttämiseksi kannattaa varata tasaraha valmiiksi. Käteistä kannattaa varata toki myyjiäkin ajatellen, kaikilla ei ole maksupäätettä. Portilta saat myös käsiohjelman, jossa on aluekartta.
Ryhmille: Portilta pääsee messualueelle jouhevimmin, kun ilmoitatte ryhmän nimen ja osallistujamäärän meille mieluiten edellisenä päivänä tekstiviestillä numeroon 0400704082. Ryhmän vetäjä kerää rahat autossa valmiiksi (5 e /henkilö, alle 15v. ilmaiseksi). Kuskin ja ryhmänvetäjä pääsevät maksutta. Tuomme linja-autolle sovitun määrän lippuja ja auto saa ajaa jonon ohi suoraan messualueelle.
- Lipunmyynnistä ajetaan messualueen ohi parkkiin raviradalle. Voit pysähtyä lipunmyynnin jälkeen "huonojalakastenpysäkille" ja päästää kyydistäsi ne, jotka eivät pysty kävelemään pitkiä matkoja.
- Messuhalli on hevosmaneesi, otathan tämän huomioon mikäli sinulla on allergiaa. Maneesin hiekka kastellaan, ettei se pölyäisi.
- Infopiste palvelee sinua kaikissa kysymyksissä ja ongelmatilanteissa. Infon löydät tapahtuma-alueen etupihalta ja neuvoja saat myös puh 04000704082. Lisäksi järjestäjät tunnistat keltaisista tai vihreistä liiveistä
- Alueella on keittolounasta sekä kahvila, makkaranmyynti, jäätelönmyynti ym. pikkupurtavaa.
Lämpimästi tervetuloa tapaamaan puutarhaväkeä, kysymään neuvoja asiantuntijoilta, tekemään ostoksia sekä nauttimaan messutunnelmasta!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)