Messut 2018: Puutarhakokemuksia

Äidin kukkapenkin peruja (Scilla). Kuva: Inga Nuojua

Lapsuudenkodissani tontin jokainen viljelykelpoinen neliö oli hyötykäytössä. Pihakivikot ja tulotien reunuksen äiti oli istuttanut kukkamaiksi. Minä en ollut pikkutyttönä tervetullut kummallekaan alueelle, kun minä laitilalaisittain "sotkusi, tramppasi ja ränssäsi".

Mutta minäkin halusin kuopsuttaa. Niinpä minulle osoitettiin vajan takaa muhkeiden kivien välistä muutama neliödesimetri viljeltäväksi. Ja voi, miten paljon sain sinne mahtumaan. Poimin syödystä omenasta siemenet ja olin pakahtua onnesta, kun kymmenet terhakat puunalut komeilivat kivien välissä. Kukaan ei pilannut onneani puhumalla kasvien tilavaatimuksista tai siemenestä kasvatetun omenapuun hedelmien mausta. Yksi tuosta katraasta on jäljellä tänä päivänäkin. Sato kelpaa hilloksi huonoina omenavuosina.

Kolmilehti. Kuva: Inga Nuojua

Elämä kuljetti maailmalle. Nuorena perheellisenä aikaa ei ollut tuhlattavaksi. Se pakotti luoviin ratkaisuihin. Yhtenä syksynä talvi uhkasi ja piha oli haravoimatta. Kävin huiskimassa lehdet pensasaidan alle. Ukko paheksui laiskuuttani. Talvella kirjallisuudesta löytyi asialle hieno nimitys: katekompostointi. Seuraavana kesänä aitakin kasvoi paremmin kuin aikaisemmin. Miksi tehdä kaikkea vaikeimman kautta?

Muutamaa vuotta myöhemmin sain viljeltäväkseni hehtaarin kivisen hietamoreenipläntin, joka oli ollut viljelemättä pari vuosikymmentä. Alue oli kuulemma sinä aikana vuosittain kulotettu, jotta puuntaimet olivat kuolleet. Kasvillisuus oli "joutomaalajistoa" ja multavuus oli kadonnut, jos sitä joskus oli ollut. Alkoi vimmattu maanparannusprojekti pala palalta.

Vaan miten saada juolavehnät sun muut monivuotiset pois? Hankin maatalouskaupasta aumamuovirullan ja levitin kesäksi kasvuston päälle. Seuraavana keväänä oli kylvökuntoinen maa muovin alla odottamassa.

Kokemus opetti nopeasti, että maani on kovin herkkä kuivumaan. Siihen ruohonleikkuujäte oli loistava apu, kunhan sitä vain olisi ollut tarpeeksi. Ja yksivuotisia rikkaruohoja sikisi nopeammin kuin ehdin kitkeä. Jo kirjallisuus tiesi kertoa, että yhden ihmisen työpanoksella aarinkin ala on kova kitkettävä. Niinpä aloin istuttamaan sipulin istukkaat, kaalin taimet sun muut mustan muovin reikiin. Maakin pysyi sillä konstilla kosteampana.

Vuoroviljelyperiaatteen toteutin kierrättämällä rei'issä välillä typensitojia kuten hernettä ja työntämällä syksyllä kasvuston jäänteet muovin rei'ästä muovin alle madoille muonaksi. Seuraavana kesänä ravinnesyöpöt kaalitkin kasvoivat hyvin. Niiden jälkeen ruokaa riitti vielä peruskeittiökasveille ja lopuksi vähään tyytyville yrteille.

Perunamaa heti muovin poiston jälkeen. Kuva: Inga Nuojua

Perunanviljelyssä piti vähän soveltaa. Istutettiin peruna normaalisti, mutta vedettiin heti aumamuovi päälle. Kun muovi alkoi pollottaa taimien tultua pintaan, muovi poistettiin illalla pilvisenä päivänä, jotta aurinko ei polttaisi olminvärisiä versoja. Ei tarvinnut kitkeä perunamaata koko kesänä.

Hyötykasvien viljelemisen tarve on iän myötä vähentynyt. Tilan ovat vallanneet perennat ja pensaat ja erikoispuut. Aloitin aikanaan perinneperennoista ajatuksena säilyttää tuttujen mummeroisten aarteet tulevillekin sukupolville. Avarasydämisenä olen antanut pikkuhiljaa joukkoon hiipiä hyvinkin eksoottista lajistoa -kolmilehtiä, sinikämmeniä, kärsäkalloja.... Hyöty- ja koristekasvit meillä ovat sikin sokin. Tuholaiset harvoin löytävät hakemaansa.

Kaikki kierrätetään, omat jätökset mukaanlukien. Kompostointi toimii omalta isältäni oppimallani periaatteella ilman nykyajan laitteistoja. Minulla on aikaa antaa luonnon hajottaa jätteet Suomen ilmaston suomalla vauhdilla. Ostopanoksia ei juuri tarvita. Luujauho on ainoa kaipaamani. Ihmisen typeryyden aiheuttama hullunlehmäntautiepidemia teki siitä harvinaisuuden.

Puutarhalehdessä oli juttu permakulttuurista, jonka jujuna tuntui olevan luonnon ehdoilla toimiminen. Jestas, miten hieno sana yksinkertaiselle toimintaperiaatteelle. Tarkoittaneeko sanan alku pysyvää ja loppu viljelyä? Kaiken viljelyn peruslähtökohtana pitäisi olla maasta huolehtiminen, jotta se jaksaisi tuottaa satoa jatkuvasti.

Kevään 2018 puutarhamessuilla Ruukissa voi käydä kysymässä tarkemmin permakulttuurista hyötykasviyhdistyksen väeltä. Muovin käytöstä voi puhuttaa Inga Nuojuaa, samoin kompostoinnista, joka tosin otetaan tarkempaankin tarkasteluun puutarhamessuillamme tulevina vuosina.

Inga Nuojua on puutarhamessujen taustavoima ja Kotipuutarha-lehden mustan muovin mannekiiniksi tituleeraama oman tiensä kulkija. Ingan lajistoltaan uskomattoman rikkaassa puutarhassa ei rehkitä, vaan keskitytään nauttimaan kaikista luonnon vivahteista. Luomusti.

Ennakkotietoa kevään 2018 messuista

Saamme jälleen näytteilleasettajiksi useita nimekkäitä puutarhoja lähialueelta ja kauempaakin. Runsaan taimivalikoiman lisäksi tiedossa on jälleen myös loistavia tietoiskuja eri teemoista sekä ruusuista yllätysohjelmaa...