perjantai 15. helmikuuta 2019

Ampiaisten huijaamista

Tuttavani oli lukenut lehdestä jutun valeampiaispesistä (Raahen Seutu 4.8.2017). Harmaasta langasta virkattu, täytetty, pienen ampiaispesän kokoinen pallo ripustetaan ampiaisille mieluisaan paikkaan – sellaiseen, johon pesä vuodesta toiseen ilmaantuu haitaten lentoliikenteellään ihmiseläjän toimia. Ripustaminen pitää tehdä keväällä koivujen ollessa hiirenkorvilla. Silloin ampiaisyhdyskunta syntyy.

Lehtijuttu oli saanut tuttavani kokeilemaan virkattua palleroa. Konsti oli toiminut ja se oli tehnyt hänestä ilosanoman levittäjän.

Sorruin kertomaan, että meillä on joka kesä ampiaisten "mökki" puuseen ovenpielessä sisäpuolella vartioimassa, mutta että rauhallista rinnakkaiseloa olemme elelleet. Vain eräitä vieraita viattomat raitapaidat ovat kauhistuttaneet. Tämän kuultuaan tuttavani työnsi harmaan villapalleron käteeni ja kehotti ripustamaan sen s
iihen kohtaan, missä pesä aikaisemmin on ollut.

Täytyy myöntää, että epäilevä olin. Kokeiluihin taipuvana ripustin palleron kuitenkin paikoilleen ja unohdin asian samointein.

Marjanpoiminta-aikana kesäpiikani lähti työmaalta vessareissulle. Hetken päästä kuului karmea kirkuminen. Hyvä ihme. Mistä on kyse? Lyllersin paikalle.

Piika ei ollut päässyt edes perille. Oli huomannut polulla päivää paistattelevan kyyn. Siinä kauhun syy.

Perustelin piialle pitkästi, miksi mummun paratiisissa on paikka kyyllekin. Piika muljautti paljon puhuvasti ja perääntyi jalkineiden vaihtoon.

Silloin mieleeni muistui ampiaisasia. Niitähän viime kesänä oli. Yhden pistonkin olin jo ehtinyt saada: ampiainen oli porautunut mansikan sisään ja kun tartuin poimimaan mehevältä näyttävän marjan, tuikaisu peukaloon tuli odottamatta.

Päätin tarkistaa vessan, kun kerran sillä suunnalla olin. Siellä ei pesää ollut. Virkattu tekele roikkui uljaasti vartiopaikalla. Taisin olla lähinnä tyrmistynyt: valepesä todella näytti toimineen. Uskomatonta.

Tulevana keväänä 18.5. olemme päättäneet viedä ilouutista eteenpäin Ruukin puutarhamessuilla. Virkkaustaitoisten kannattaa värkätä semmoinen jo näin talvikautena kevätkesää varten. Mikäli itse ei itse osaa, ehdi tai viitsi, niin messuilta sen voi hankkia valmiina. Ripustaa kotiin päästyään paikoilleen, sillä messut ovat juuri sopivaan aikaan. Tervetuloa tutustumaan hauskaan ideaan.


Inga Nuojua on puutarhamessujen taustavoima ja Kotipuutarha-lehden mustan muovin mannekiiniksi tituleeraama oman tiensä kulkija. Ingan lajistoltaan uskomattoman rikkaassa puutarhassa ei rehkitä, vaan keskitytään nauttimaan kaikista luonnon vivahteista. Luomusti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti